Syöpä koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia; osa sairastuu itse, osan perheenjäsen tai tuttava sairastuu.

Monet ajattelevat syöpää yhä kuolemantuomiona, vaikka hoidot ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, ja yleisimmät syövät (rinta- ja eturauhassyöpä) ovat ns. hyvän ennusteen syöpiä, olettaen että ne diagnosoidaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.

Syöpä on kuitenkin kavala tauti, osa ei parane. Ennuste huononee myös silloin jos syöpä uusii. Voi myös käydä niin, että syövästä parannutaan mutta se jättää metastaasin, etäpesäkkeen jota on koteluituna vaikea löytää.

Ihminen voi siis luulla voittaneensa taudin ja elää normaalia elämää pitkäänkin hoitojen jälkeen - ilman oireita, tietämättä että jossain on etäpesäke.

Esimerkiksi rintasyöpä voi jättää metastaasin, yleensä maksaan, keuhkoihin tai aivoihin. On siis syytä seurata tilannetta parantumisen jälkeenkin tarkoin - hoidoista huolimatta, metastaasi kun ei välttämättä anna minkäänlaisia oireita jos se ei ole aktiivinen.

Yleensä metastaasi löydetään jonkun muun taudin, esimerkiksi tavallisen flunssan, yhteydessä. Tulehdus voi aktivoida metastaasin. Toisaalta voihan olla, ettei metastaasi aktivoidu lainkaan.

Syövän hoidossa on tärkeää avoimuus ja tiedottaminen. Itse pitää olla aktiivinen, hakea tietoa sairaudesta jos lääkärit eivät sitä riittävästi anna. Jokaisesta poikkeavuudesta syövän jälkeen täytyy huolestua, vaikka se ei tuntuisi isoltakaan asialta ja vaikka muita oireita ei olisikaan.

Kaikesta huolimatta - yhä useammat paranevat kokonaan ja pysyvästi.

Muuten... Ihminen joka sairastuu, tarvitsee kaikkien lähimmäisten tuen. Asiasta täytyy voida puhua. Yleensä tälläisissä tapauksissa todellinen ystävyys mitataan. Asiaa ei myöskään tule levitellä - sairastunut itse kertoo siitä aikanaan kenelle haluaa.